Amurin

Työläismuseokortteli

Amurin puutalokortteleiden rakentaminen alkoi 1860-luvulla Tampereen kasvavan työväestön tarpeisiin. Näistä kortteleista on jäljellä vain Amurin työläismuseokortteli, johon kuuluu viisi alkuperäisillä paikoilla olevaa asuinrakennusta sekä neljä piharakennusta. Asuinrakennuksiin on sisustettu asuntoja, jotka ajoittuvat vuosien 1882 ja 1973 välille. Museoalueelta löytyvät myös yleinen sauna, leipomo, suutarinverstas, osuuskauppa sekä paperi- ja lyhyttavarakauppa.

Vanha Amuri

Tampere perustettiin vuonna 1779 kapealle kannakselle kosken länsipuolelle. Kaupunkiin muuttaville porvareille jaettiin plantaasimaita eli viljely- ja laidunmaita kaupungin länsilaidalta. Voimakas teollistuminen toi kaupunkiin uusia asukkaita 1800-luvun puolivälistä lähtien. Kaupunki tarvitsi tonttimaata väestön asuttamiseen. Kaupungin ainoa mahdollinen laajenemissuunta oli länsi, joten porvarit joutuivat luopumaan plantaaseistaan. Samoihin aikoihin siirtolaisia matkasi Siperiaan Amurinmaalle. Tamperelaisten mielestä uusi kaupunginosa sijaitsi kaukana kaupungin keskustasta, ja sitä alettiin vertauskuvallisesti kutsumaan Amurinmaaksi. Nimi vakiintui Amuriksi.

Amuri kasvoi yhtä aikaa Tammerkosken rantojen teollistumisen kanssa. 1900-luvun vaihteessa asui Amurissa yli viisi tuhatta ihmistä. Erikoispiirteenä Amurin taloissa oli yhteiskeittiö- eli osakeittiöjärjestelmä.

Tyypillinen yhteiskeittiö kulki läpi talon poikkisuuntaan, ja sen kummallakin sivulla oli kaksi huonetta. Keittiökuntaan kuului siis neljä perhettä alivuokralaisineen.

Talonomistajalla oli tavallisesti käytössään kaksi, kolme kamaria ja oma keittiö. Ulkorakennuksessa oli käymälät ”huusit” ylösvievien rappusten päässä yhdessä tai kahdessa rivissä. Monessa ulkorakennuksessa oli myös hevostalli.

Yleisiä saunoja oli Amurissa useita. Keskikaupungilla käytiin vain erityisillä asioilla, kaikki tarpeellinen löytyi alueen kauppiailta tai Mustanlahden torilta.

Ulkomuseo Tampereelle

Hämeen Museoseuran piirissä heräsi 1950-luvulla ajatus, että Tampereelle pitäisi saada ulkomuseo. Ensimmäisessä vaiheessa suunniteltiin museo sijoitettavaksi Ratinaan ja sinne kaavailtiin siirrettäväksi rakennuksia eri puolilta Tamperetta. 1960-luvulle tultaessa museoajatus oli kehittynyt työläiskotimuseoksi. Amuriin laadittiin uusi asemakaava vuonna 1965, ja siihen kaupunki varasi yhden korttelin museotarkoitukseen. Seura asetti vuonna 1967 toimikunnan kehittämään korttelimuseosuunnitelmaa. Kun Tampereen kaupungin museotoimi aloitettiin vuonna 1969, siirtyi hanke museotoimelle.
Ensimmäinen vaihe korttelin museoksi rakentamisessa oli, kun Osuusliike i.l. –museo avattiin korttelissa vuonna 1975. Kulutusosuuskuntien Keskusliitto oli lahjoittanut myymäläkalustoa ja esineistöä Tampereen kaupungille. Heidän toivomuksenaan oli, että museo avattaisiin vuonna 1975, kun Osuusliike Voima ja koko E-osuuskauppaliike täyttävät 75 vuotta.

Museon suunnittelun johtavana ajatuksena oli kuvata Amurin väestön asumista ja elämänmenoa Amurin kaupunginosan perustamisesta 1970-luvulle. Asuntojen tuli näyttää siltä kuin asukkaat olisivat poistuneet niistä vain hetkeksi. Jokaiseen museon asuntoon luotiin asukkaat, jotka ovat yleiskuvia Amurin väestöstä. Nimiä, ammatteja, perhekokoja jne. etsittiin henkikirjoista. Tietoja asuntojen sisustuksesta saatiin perukirjoista, kirjallisuudesta ja tehtiin haastatteluja. Huoneiden esineistö on suurimmaksi osaksi tamperelaista tai pirkanmaalaista, osa amurilaistakin. Vuoden 1973 asunto on ainoa alkuperäinen.

Makasiininkatu 12:n asuinrakennuksen, jossa sijaitsi Osuusliike i.l. –museo, museointi valmistui tammikuussa 1980. Rakennuksen asunnot ajoittuvat vuodesta 1932 vuoteen 1973. Rakennuksessa on lisäksi vuoteen 1946 ajoittuva paperi- ja lyhyttavarakauppa. Osuuskauppa liitettiin kaupanhoitajan asunnon välityksellä muuhun museoon.

Juhannuksen alla vuonna 1982 avattiin yleisölle tontin 41 asuinrakennus. Tässä on asunnot vuodesta 1911 vuoteen 1939 ja 1930-luvun leipomo. Tähän asti oli kortteli ollut auki vuosittain vain Tampereen päivänä, mutta silloin alettiin kahta museoitua asuinrakennusta pitää yleisölle auki kesäkaudella.
Vuonna 1975 oli arkkitehti Matti Huusarin toimesta suunniteltu kaupungin arkkitehtiosastolla museokorttelin yhteissauna, jonka mallina oli amurilainen ja pispalalainen sauna. Sauna valmistui tontille 43 vuonna 1991. Tuolloin avattiin myös samalla tontilla oleva ns. pikkutalo, jossa on asunnot vuosilta 1901 – 1909 sekä suutarinverstas. Vuonna 1992 oli saman korttelin isompi asuinrakennus saatu museoitua ja siihen sijoittuivat asunnot vuodesta 1882 vuoteen 1899 sekä museossa vieraileville lapsille kaksi leikkihuonetta perinteisine leluineen.

Rakennusten museoksi saattamisessa oli pääperiaatteena niin vähäinen kunnostus kuin mahdollista ja entisajan kirvesmiehen-, maalarin- ja muurarintaidot omaavien rakentajien käyttö.

Museo saa uuden kahvilan

Museokorttelin viidettä asuinrakennusta suunniteltiin myös otettavaksi museokäyttöön esim. kirjailijamuseoksi. Lopulta rakennukseen päätettiin tehdä kahvila ja vaihtuvien näyttelyiden tila. Avajaiskahvit nautittiin vuonna 1995.